Jos pitäisi valita yksi asia, mitä tekee kaikkein mieluiten maailmassa, valitsisin päämäärättömän kävelyn pitkin vanhan kaupungin katuja.
Olen matkoillani toteuttanut ajatusta jonka mukaan ihminen ei voi eksyä, jos ei ole menossa minnekään. Olen kävellyt varmaan tuhansia kilometrejä eri kaupungeissa , eri maissa, eri maanosissa. Ilman karttaa, ilman päämäärää, vain kävellyt ja katsellut. Kävellyt ja haistellut. Kävellyt ja kuunnellut. Kävellyt ja maistellut. Kävellyt kävelemästä päästyäni, piipahdellut, poikennut, yllättynyt, ihmetellyt, pettynyt, ilahtunut ja inspiroitunut. Nähnyt hienoja historiallisia paikkoja, jotka ovat täynnä tarinoita.
Rakastan rappioromantiikkaa, rustiikkia, ajan patinaa – ajan ja ihmisten jättämiä jälkiä rakennuksissa ja esineissä. Kulunutta nahkanojatuolia, lohkeillutta savimaljakkoa. Vanhoja rakennuksia, joiden seinissä on monta tapettikerrosta, haalistuneita ornamentteja ja rapautuneita rappukäytäviä. Mikään ei saa mielikuvitusta laukkaamaan niin lujaa kuin autioituneet rakennukset. Ketkä tässä asuivat? Miksi he lähtivät? Miksi kaikki loppui? Mitä tapahtui? Puoliksi sortunut linna, jonka villiviini on vallannut. Vanhan intiaanikylän rauniot, jonka temppelit on viidakko nielaissut. Tulivuoren tuhkaan hautautunut kaupunki, jonka värit loistavat kirkkaina vuosituhansien takaa.
Rakentaessamme Café Meijerinliiterin kokonaisuutta vastaan on tullut valtava määrä vanhaa esineistöä. Eikä ihme – tila on ollut tällä samalla paikalla 1700-luvulta lähtien. Olen suurella mielenkiinnolla lukenut vanhoja postikortteja, kirjeitä ja muistikirjoja. Ihmisten äänet kuuluvat vuosikymmenten ja vuosisatojen takaa. Hääpuku, hautajaishattu, kirkkoreki, maitotonkka, rukki. Pula-ajan opas siitä, miten tehdä ruokaa ei-mistään. Amerikan apuna saatu Punaisen Ristin laatikko talvisodan ajalta. Vanha Viipurista ostettu viulu, jossa kaunis, syvä ääni. Äitienpäiväkakun ohje vuodelta 1923. Rakuunan laulukirjasta löydettyä filosofointia: ”Rakkaus. Onkose hunajaa vai senappia”.
Mietin, mitä meistä jää jäljelle kun tomumajamme puskevat horsmaa sitten joskus. Iphone, ipad ja Mac, joista kaikista akku loppu. Selfiekollaasi icloudissa. Olen varmuuden vuoksi päättänyt tulostaa kaikki kahvilan reseptit, jotka sijaitsevat vielä toistaiseksi verkossa. Kokoan Café Meijerinliiterin reseptikirjaa, johon kirjoitan huomioita paistoajoista ja parhaista makuyhdistelmistä. Mukaan pari tahmaista taikinatahraa ja läikähdys aamukahvia. Ehkä kirjan löytää sitten joskus tyttären-tyttären-tyttären-poika ja leipoo laulavan kahvinkeittäjän Syreenikakun vuodelta 2018.
Terveisin,
Maija